Puutarhuri Jan Liesaho: Minä ja luomu

Puutarhuri Jan Liesaho: Minä ja luomu

posted in: Luomusälää | 0

Viljelijänä olen vasta-alkaja. Kuluva kesä on ensimmäinen ammattiviljelykauteni. Tilani Herttoniemen kartanolla Helsingissä on pieni ja luomuvalvonnan kriteerien täyttäminen teettää runsaasti työtä. Päätin kuitenkin liittyä luomuvalvontaan syksyllä 2012. Minulla on kolme painavaa syytä viljellä luonnonmukaisesti: minä, muut ja luonto.

Tavanomainen viljelijä joutuu työssään käsittelemään hengenvaarallisia myrkkyjä. Pahimmassa tapauksessa hän pilaa oman terveytensä, kiitos kemikaalien. Maanviljely on todella rankkaa työtä ja keho on koko ajan koetuksella. Sen rasituksen päälle en halua ottaa sitä riskiä, että pilaisin terveyteni lotraamalla myrkkytonkkien kanssa. Ei kiitos!

Väittely luomutuotteiden eduista käy kiihkeänä. Se on hyvä. Tieto lisääntyy koko ajan ja ennen pitkää saamme varmasti vastauksen siihen, ovatko luomutuotteet parempia ja turvallisempia kuin tavanomaisesti viljellyt tuotteet. Elintarviketeollisuus ja sen lähipiirit vakuuttavat, että tavanomaisesti viljellyt tuotteet ovat täysin turvallisia. Kenties näin todella on, se olisi ilahduttava tieto. Sen verran varovainen kuitenkin olen, että nykyisellään valitsen mieluummin luomun, jos vain mahdollista. On se vaan mukavaa syödä itse kasvatettua mangoldia ja tomaatteja ilman huolen häivää nitraateista ja hyönteismyrkkyjäämistä! Ja myydä samoja tuotteita eteenpäin hyvällä omallatunnolla.

Luonnon kannalta luonnonmukainen viljely on kiistatta parempi vaihtoehto. Vähemmän rehevöittäviä päästöjä, vähemmän monoviljelyä, enemmän mikroelämää ja rikkaampi biotooppi. Yksinkertaisesti parempaa ja pitkäjänteisempää maan hoitoa. Vääntöä käydään siitä voidaanko luomun pienemmillä satomäärillä ruokkia maailman kasvava väestö. Tämäkään kritiikki ei kiistä sitä tosiasiaa, että luomu on parempi luonnolle. Ja jos ihmiset tyytyisivät syömään pääasiassa kasviksia, niin luomullakin ruokittaisiin koko maapallon populaatio. Nykyinen tehomaatalous lähestyy joka tapauksessa loppuaan, sillä se rakentuu ehtyvien luonnonvarojen suruttomaan hyödyntämiseen. Todellinen kriisi on kenties vain kymmenien vuosien päässä. Kyse ei ole siitä, että luomun pitäisi todistaa paremmuutensa, sillä uudistusmispaineet ovat täysin tavanomaisen maatalouden puolella.