Luomusika on virkeä ja utelias

posted in: Luomutilalla, Yleinen | 0

Luomutuottaja Hannu Kämäräinen on kasvattanut luomusikoja lähes kaksi vuotta sikatilallaan Kiuruvedellä. Luomusikalassa on 70 emakkoa ja muutama karju. Kaikki syntyvät porsaat kasvatetaan tilalla eli ne elävät koko elämänsä samassa tutussa ympäristössä.

Luomu on tuottajalle iso investointi, sillä luomusika tarvitsee tavanomaista enemmän tilaa ja myös mahdollisuuden ulkoilla ainakin kesäkaudella. Kämäräisen sikalassa paikkoja on viidellesadalle lihasialle, mutta kaikki paikat eivät ole täynnä vaan väljyyttä riittää.

Luomusika ulkoilee talvellakin

Kämäräisen luomukärsäkkäät pääsevät halutessaan ulkoilemaan ympäri vuoden. Niille on rakennettu betoninen ulkoilutarha, johon vaihdetaan kuivikkeet. Tarha puhdistetaan säännöllisesti, joten siitä ei tule ympäristöhaittoja.

– Ne saavat talvellakin kulkea ulos liuskaverhojen välistä. Vain kovilla pakkasjaksoilla joudun sulkemaan kulun, jotta lämpötila ei laske sisällä, mutta viime talvenakaan sellaista tilannetta ei tullut.

Hoitaja huomaa eron

Kämäräisen luomutilalla ei käytetä porsitushäkkejä, ja myös tavalliset karsinat ovat niin suuria, että siat mahtuvat juoksemaan niissä. Hoitaja huomaa, että siat ovat virkeämpiä kuin tavanomaisen sikalan asukkaat, ja ne pitävät liikkumisesta.

– Vaikkapa vaa’alla huomaa, että häkki ahdistaa niitä, kun ne ovat tottuneet tilaan. Tavanomainen sika ei kiinnitä vaa’alla niin huomiota siihen, se on alistunut siihen, ettei tilaa ole, Kämäräinen kertoo.

Perhekarsinasta alkaen samassa porukassa

Luomuporsas saa viettää pitkän ajan emänsä kanssa. Kämäräisen tilalla samoihin aikoihin porsineet emakot possuineen siirretään imetysajan lopuksi perhekarsinaan, jossa porsaat tottuvat vähitellen aikuisten ravintoon. Lopullisesti porsaat vieroitetaan noin 45 vuorokauden iässä.

– Näillä porsailla ei olekaan lainkaan vieroitusripulia, joka vaivaa nuorempana äkkiä vieroitettavaa tavanomaista porsasta, Kämäräinen sanoo.

Muitakin terveyshyötyjä Kämäräinen on huomannut. Samasta perhekarsinasta siirretään kerrallaan noin 80 porsasta ryhmänä samoihin tiloihin. Ne viettävät koko elämänsä samassa ryhmässä, jossa ne tuntevat toisensa, eikä tappeluita esiinny. Sioille tyypillistä stressioiretta, hännänpurentaa, ei myöskään ole.

– Meillä ei ole hännänpurentaa lainkaan. Ja lääkityksiä on tarvittu todella vähän.

Talous koheni luomun myötä

Aiemmin tavanomaisia siitossikoja kasvattanut Kämäräinen kertoo tehneensä pikaisen ratkaisun, kun siitoseläinten kysyntä ja tavanomaisen sianlihantuotannon kannattavuus heikkeni.

– Nyt näyttää kohtuuhyvälle. Uutisten mukaankin luomulihasta ollaan kiinnostuneita. Tokihan niitä todellisiakin ostajia sitten tarvitaan, sitä että kiinnostuneet ostaisivat sen luomutuotteen, Kämäräinen toteaa.

Tilan luomutuotanto jalostetaan Atrian ja luomusianlihan jalostukseen erikoistuneen Pajuniemi Oy:n kautta.

Oman tilan ruokaa

Hieman yli puolet luomusikojen rehusta tulee tilan omilta pelloilta, lopun luomurehun Kämäräinen pyrkii ostamaan lähitiloilta. Siat saavat kotimaisia viljoja, rypsipuristetta, hernettä, härkäpapua ja valkuaistiivistettä.

Myös karkea rehu kuuluu luomusian ravintoon. Kämäräinen vie ulkotarhaan säilörehua, joka toimii sioille myös virikkeenä.

– Etenkin emakot tykkäävät tonkia ja pureksia sitä. Kyllä sika on utelias eläin, Kämäräinen luonnehtii.

Karjupersoonat somettavat

Hannu Kämäräinen pitää sikojen elämän valokuvaamisesta ja kuvia onkin kertynyt tuhansia ruutuja. Kämäräisen Facebookissa ylläpitämillä Tapelin luomusika -sivuilla voi katsella videota vilkkaiden porsaiden leikeistä ja nähdä, miltä tilan karjut näyttävät. Hoitaja pohtii karjupersoonien, Taavi Tohelon ja Hessu Huolettoman luonteita.

Aivan jokaisen kasvattamansa sian kanssa hoitaja ei ole päivittäin tekemisissä eikä kaikilla ole luomusikalassakaan nimeä, mutta karjuja siirrellessä ne tulevat tutuiksi.

– Kun niitä tuosta kutsuu, niin kyllähän ne oman nimensä tunnistavat, Kämäräinen toteaa työtovereistaan.

Teksti: Marjatta Sihvonen
Kuvat: Hannu Kämäräinen