Luomu palautti innon viljelyyn

posted in: Luomutilalla, Yleinen | 0

Jyrki ja Tarja Mikkola viljelevät viljaa luonnonmukaisesti nyt neljättä vuotta. Iitissä sijaitsevan tilan 126 hehtaarilta nousee ruista, kauraa, ohraa, vehnää, härkäpapua, hernettä ja syysrypsiä. Ennen luomuun siirtymistä pariskunta oli ehtinyt viljellä yli 20 vuotta tavanomaisin keinoin.

Lannoitteiden hintojen nousu vei vuonna 2012 viljelijäpariskunnan luomukurssille tavoitteena löytää keinoja tavanomaisen viljelyn tueksi. Luomukärpänen puraisi vähän vahingossa, ja jo kuukauden päästä kurssista jätettiin hakemukset luomuviljelystä. Viherlannoitusnurmet olivat pariskunnalle jo tuttuja; eniten luomussa askarrutti rikkaruohojen hallinta.

– Tieto siitä, että rikkaruohoista voi luomussakin selviytyä, teki ratkaisevan vaikutuksen, kertoo Jyrki Mikkola.

Luomu työllistää molemmat

Luomuviljelyyn siirtyminen muutti tilalla lähes kaiken. Aikaisemmin urakoitsija oli suorittanut kylvötyöt suorakylvönä, eikä tilalla tehty mitään muokkauksia. Isäntä hoiti peltotöistä vain ruiskutukset ja puinnit.

Luomun myötä päätettiin keskittyä tilanhoitoon, ja jättää tilan ulkopuoliset urakoinnit. Nyt työtä riittää emännälle sekä isännälle luomun monipuolisissa peltotöissä. Pariskunta osallistuu kumpikin kaikkiin tilan töihin, tosin päävastuu peltotöistä on isännällä ja paperitöistä vastaavasti emännällä.

Luomuun siirtymisen myötä paperihommat lisääntyivätkin yli odotusten. Onneksi Tarja Mikkolalla on vuosien kokemus toimistotöistä ja täten hyvä pohja myös maatalouden paperitehtäviin.

– Etenkin hakuprosessin vaatima laaja kirjallinen prosessi aiheutti epäuskoa, hän huokaisee.

Viljelykierto monipuolisti kasvivalikoimaa

Mikkoloiden tilalla viljellään viljaa kuten ennenkin. Luomuviljelyyn siirtyminen toi viljelykiertoon myös uusia kasveja kuten herneen ja härkäpavun.

Jyrki ja peltomopo 20150610_009
Peltomopolla jallitetaan hukkakauraa.

– Kun ensimmäistä kertaa kylvimme härkäpapua, emme edes tienneet, minkänäköinen kasvi se on, nauraa Jyrki Mikkola.

Jotain on kuitenkin säilynyt tavanomaisesta viljelystä. Hukkakaura on ongelma sekä tavanomaisessa että luomuviljelyssä. Peltotarkastuksia tehdään kävellen ja peltomopolla niin kuin ennenkin.

– Olemme kyllä kuulleet, että luomussa hukkakaura voi hävitä jopa kokonaan, kertoo Tarja Mikkola.

Luomuviljelystä elämäniloa

Vaikka tilan ulkopuoliset työt on lopetettu, taloudellinen tilanne on silti kohentunut ja viljelyn kiinnostavuus palannut.

– Saatiin elämänilo takaisin, uusia haasteita viljelyyn ja uskoa tulevaisuuteen, kertoo Jyrki Mikkola.

Hänen mielestään luomuviljelyn riskit ovat merkittävästi pienempiä kuin tavanomaisen. Luomuviljelijän ei tarvitse odottaa ruiskutussäitä eikä ostaa kalliita lannoitteita.

– Nyt voimme paremmin itse vaikuttaa taloudelliseen ansioon, eikä lannoitteiden hintojen heilahtelu vaikuta tulokseen. Luomussa tuotteille saa myös paremman hinnan, sanoo Jyrki Mikkola

Viljantuottajista maanviljelijöiksi

Mikkolat näkevät luomuviljelyn todellisena maanviljelynä, sillä se hoitaa maaperää ja huolehtii maan kasvukunnosta. He kokevat luomuviljelyyn siirtymisen myötä muuttuneensa viljanviljelijöistä maanviljelijöiksi.

– Tavanomainen viljely on vaan ihan täysin erilaista. Itsellä on hyvä omatunto, kun tuottaa puhdasta ja hyvää viljaa. Emme me hauku tai moiti kemiallista viljelyä, mutta olemme kyllä aika helpottuneita, että emme ole enää siinä rumbassa mukana, isäntä toteaa.

Mikkolat suhtautuvat maanviljelyyn nöyrästi. Uutta opitaan lähes joka päivä.

– Me ollaan vielä tuore luomutila, ja meidän pitää opetella meille sopivat toimenpiteet. Luomu vaatii paljon sopeutumista ja menetelmien kehittämistä. Yritämme koko ajan oppia uutta. Sekä taloudellisessa mielessä että maan tuotantokyvyn ylläpidon ja parantamisen kannalta, kertoo Jyrki Mikkola.

Byrokratia päänvaivana

Luomuviljelystä innostuneet Mikkolat ovat käyneet pakollisen luomukurssin lisäksi jo monissa muissakin luomukoulutuksissa. Silti kokemuksen puute vaivaa välillä. Etenkin EU-tukiuudistus ja paperitöiden valtava määrä ja tarkkuus hämmentävät viljelijäpariskuntaa.

– Paperitöissä tulee useasti mietittyä, että tietääkö kaiken mitä pitää tietää? Saako jostain tietää uudet asiat vai pitääkö koko ajan yrittää jostain selvittää jotakin, mitä ei edes tiedä, mitä pitäisi selvittää? Jyrki Mikkola pähkäilee.

Hän on pahoillaan siitä, että kokee maaseutuhallinnon ja luomuviljelijän olevan napit vastakkain eikä samalla puolella.

– Välillä tuntuu vähän siltä, että viljelijä on syyllinen kunnes hän itse toisin todistaa.

Yksi turhauttava esimerkki byrokratiasta on siivouksien kirjaaminen. Mikkoloiden tilalla on tavanomaisen tilan kanssa yhteiskäytössä kuivuri ja puimuri. Jyrki Mikkolan mielestä koneiden puhdistaminen toiselle tilalle siirtyessä on itsestäänselvyys jo pelkästään hukkakauran leviämisen ehkäisemiseksi. Luomuviljely ei ole muuttanut tilannetta mihinkään.

– Se turhauttaa, että toisen tilan ollessa luomussa puhdistuksista täytyy pitää oikein kirjanpitoa! Se osoittaa päättäjiltä täydellistä epäluottamusta viljelijää kohtaan, hän puuskahtaa.

Intoa luomuviljelyyn riittää

Jyrki Mikkola uskoo luomumarkkinoiden jatkavan kasvuaan yhteiskunnan ympäristötietoisuuden kasvaessa.

– Uskon, että tulevaisuudessa herätään myös vahvemmin siihen, kuinka maata köyhdyttävää kemiallinen viljely on, hän tuumii.

Tilan tulevaisuudensuunnitelmissa on oppia lisää luomuviljelystä. Tilan laajentaminen on myös mahdollisuus, ja lähialueen myytävät ja vuokrattavat pellot tutkitaan. Tavoitteena on jättää maat rakenteeltaan ja kasvukunnoltaan hyvään kuntoon.

– Me jatketaan luomutilan pitoa niin kauan kun intoa riittää, ja sitähän nyt kyllä riittää, sanoo Jyrki Mikkola.

Teksti: Aura Lamminparras
Kuvat: Kaisu Paakkinen ja Tarja Mikkola