Kotimainen luomuomena harvojen herkku

posted in: Arjen huumaa, Yleinen | 0

Omenoiden satokausi on parhaimmillaan, mutta kotimaisia luomuomenoita ei kaupoista löydy etsimälläkään. Luomuomenoita kasvatetaan Suomessa alle sadalla hehtaarilla. Eikö luomuomena menesty meillä?

Maamme pohjoinen sijainti ei ole este luomuomenantuotannolle, vakuuttaa luomuomenoita jo 30 vuotta Pirkanmaalla kasvattaneen Terissaaren tilan isäntä.

– Olosuhteet omenanviljelylle ovat riittävät, mutta alalta puuttuu perinteitä ja osaamista, sanoo Johannes Vuorinen.

Samaa mieltä on luomupuutarhatuotannon opettaja ja neuvoja Mikko Rahtola Keudasta. Hänen mukaansa luomuomenassa parasta on jäämättömyys.

– Tavanomaisessa puutarhaviljelyssä eniten torjunta-aineita käytetään perunalle, mansikalle, viinirypäleille ja omenalle. Luomuomena on siis todellinen vaihtoehto.

Makuvivahteita kuin viineissä

Rahtola kertoo, että suomalaiset omenalajikkeet ovat ainutlaatuinen sekoitus venäläisiä, balttilaisia ja paikallisesti sopeutuneita kantoja.

– Lajikkeissamme on enemmän makuja kuin viineissä. Monipuolisuuteensa nähden omena on aliarvostettu hedelmä.

Historiankirjat avaavat ikkunan Valamon saariston ja muiden eteläisten tilojen omena- ja päärynätarhoihin. Sota ja kovat pakkastalvet hävittivät puita ja katkaisivat Suomen ammattimaisen hedelmänviljelyperinteen.

– Vanhat puutarhakirjat ovat yllättävän ammattimaisia omenanviljelyn osalta. Biologinen torjunta on se luomun osaamisalue, joka on kehitetty tuon ajan jälkeen, Rahtola sanoo.

Kauppa syö luomuomenan katteen?

EU-jäsenyyden aikana Suomen omenanviljelyn kokonaisala on kasvanut ja pohjoisraja siirtynyt. Nyt omenaa kasvatetaan suotuisilla paikoilla jopa Sotkamossa ja Kuusamossa.

Rahtolan mukaan kotimaiselle luomuomenalle on kysyntää, vaikka kilpailu eteläisen Euroopan tuonnin kanssa on vaikeaa. Samalla kun luomuomenantuotantoon siirtyy uusia tiloja, vanhoja poistuu alalta.

– Ahvenanmaalainen ammattitila lopetti vastikään luomutuotannon, koska ero tuottajahinnan ja kaupan hinnan välillä oli paljon suurempi kuin tavanomaisella omenalla. Kaupassa luomuomenaa käsiteltiin erikoistuotteena, Rahtola kertoo.

Hänen mielestään kuluttajien kiinnostus kotimaista luomuomenaa kohtaan pitäisi nyt herättää markkinoinnilla, vaikkapa siten, että eri lajikkeiden makuihin pääsisi tutustumaan kuin hienoihin viineihin.

Pihlajanmarjakoi piinaa pohjoisessa

Rahtolan mukaan pohjoisen omenanviljelyn erityinen riski on pihlajanmarjakoi, ajoittain sadon tuhoava perhonen, jota ei esiinny Keski-Euroopassa. Sen biologiset torjuntakeinot on kehitettävä täällä. Rahtola toivookin omena-alalle enemmän viljelijöiden ja tutkijoiden välistä tiedonvaihtoa ja lisää tutkimusta.

Terissaaren luomuomenatilalla Akaassa osaamista kehitetään seuraamalla kansainvälisiä tutkimusjulkaisuja ja kirjoja. Oppia otetaan niin Yhdysvalloista kuin muista pohjoisista omenamaista.

– Tilallamme on tuotettu luomuomenaa jo 30 vuotta, mutta aina opitaan lisää. Norja ja Ruotsi ovat jonkin verran meitä edellä. Myös Kanadassa saadaan hyviä satoja, sanoo isäntä Johannes Vuorinen.

Kuluva omenakausi on Vuorisen mukaan satomäärältään kohtuullinen, mutta laadun on pilannut pihlajanmarjakoi. Terissaaressa istutetaankin nyt omenatarhan ympäristöön erilaisia pihlajalajeja, joissa tuholainen viihtyy paremmin kuin omenassa.

Omenatarha laajenee tulevaisuudessa

Terissaaren päätuote on omenamehu. Tavoitteena on kasvattaa omenatarhan pinta-alaa ja aloittaa myös siiderin tuotanto.

– Meillä on nyt yhdeksän hehtaaria omenalla. Toukokuussa istutetaan lisää ja tavoitteena on viljellä noin 18-19 hehtaarilla ja kymmenkertaistaa tuotanto, Vuorinen kertoo.

Tarhassa kasvaa 230 lajiketta. Ruiskutuksia omenapuille ei ole tehty 15 vuoteen, vaan Vuorinen luottaa tuholaisten ennaltaehkäisyyn ja talvenkestäviin perusrunkoihin. Uudet yrittäjät hän toivottaa tervetulleeksi luomuomenan pariin.

– Suomen olosuhteet eivät ole mikään ongelma omenankasvattajalle. Onnistuuhan viljely siellä Kanadassakin. Meitä suomalaisia viljelijöitä on vain toistaiseksi liian vähän.

Teksti: Marjatta Sihvonen
Kuvat: Terissaaren tila ja Pro Luomu/Leena Saari