Kannattavuuslaskelmien kautta luomuun

Kannattavuuslaskelmien kautta luomuun

posted in: Luomutilalla | 0

Mika ja Laura Hämäläisen viljelemällä Tupalan tilalla Hämeenkosken Huljalan kylässä tehtiin muutama vuosi sitten tiukkoja talouslaskelmia. Ne näyttivät vihreää valoa luomutuotannolle, joten omat ja vuokrapellot siirrettiin luomuun vuosina 2010 ja 2011. Nyt yhteensä noin 120 hehtaarin alalla tuotetaan luomuhärkäpapua ja -syysrypsiä, nurmea sekä heinänsiementä tilan omaan käyttöön.

Laura Hämäläinen toteaa, että vaa’an luomun puolelle kallisti alkuperäisnautojen – kyyttöjen – liittäminen kokonaisuuteen. Niitä on tilalla nykyään noin 60-päinen lauma. Kyyttökarjan joukossa on myös muutama lapinlehmä. Naudoista vasta osa pystytään myymään luomueläiminä, osalla siirtymävaihe kestää edelleen.

– Navetat meillä oli valmiina, ja kannattavuuslaskelmien perusteella päädyimme kyyttöjen kasvattamiseen. Ne ovat melko vähätöisiä elämiä, eikä niitä lypsetä vaan ne tuottavat vain lihaa, Hämäläinen selvittää.

Tuottaja tuottaa sitä mitä halutaan

Emäntä tuumaa, että maanviljelijöiden on tuotettava sitä, mille on kysyntää. Tällä hetkellä halutaan myös luomua, joten se on yksi vaihtoehto tuottajalle. Tupalan tilan kyytönliha myydään ravintoloille ja suoramyyntinä kuluttajille.

Kyyttöjä ei ruokita lainkaan väkirehulla, vaan ne hankkivat ravintonsa pelto- ja metsälaitumilta. Talvisaikaan niitä ruokitaan säilörehulla sekä viljan ja siemenheinän oljella. Emäntä kertoo, että kyytönlihan onkin aavistuksen verran tummempaa ja muistuttaa maultaan enemmän hirveä kuin tavanomainen naudanliha.

Jonkin verran lisätyötä

Nykyinen isäntäpari otti Tupalan tilan hoitaakseen vuonna 2004. Ennen luomuun siirtymistä ja kyyttöjen tuloa tilalla oli monipuolista kasvinviljelyä: viljoja, säilörehua, kuminaa, camelinaa sekä aikaisemmin myös sokerijuurikasta. Tila oli myös osakkaana lypsylehmänavetassa, jonka osuudesta luovuttiin 2007. Pari vuotta oltiin ilman omia eläimiä.

Laura Hämäläinen toteaa, että tavanomaiseen tuotantoon verrattuna luomussa on työläämpää rikat ja byrokratia: rikkakasveja ei voi torjua ruiskuttamalla, ja luomuvalvonta teettää jonkin verran aiempaa enemmän paperityötä.

Aikaa vie myös luomulannoitus eli karjanlannan levitys pelloille. Emäntä tarkentaa, että luomussa liikutellaan tavanomaista tuotantoa isompia massoja, ja työ on siten hitaampaa. Tupalan pelloille lantaa tarvitaan enemmän kuin mitä omista eläimistä saadaan.

– Tässä lähellä on eräs sikala, josta tulee aika paljon lantaa, ja saamme sitä myös parilta lypsykarjatilalta. Meidän tuottamamme luomuhärkäpapu puolestaan menee Pohjanmaalle erään luomulypsykarjatilan valkuaisrehuksi, Laura Hämäläinen kuvailee.

Luomun tulevaisuus kuluttajien käsissä

Tupalan tilan emäntä näkee luomun tulevaisuuden Suomessa myönteisenä, mutta ei jaksa uskoa maabrändityöryhmän tavoitteeseen, jonka mukaan puolet maan pelloista olisi luomua vuonna 2050. Hän miettii, että luomutuotanto voi toki vielä lisääntyä, jos kuluttajat haluavat luomuruoasta maksaa.

– Ihmisten suhtautumisessa ruokaan on tapahtunut muutos, ja niiden osuus on lisääntynyt, joilla on varaa valita. Kysymys on arvovalinnasta; mihin ihmiset haluavat käyttää rahansa. Monille kuluttajille ruoan alkuperällä ei kuitenkaan ole väliä, Hämäläinen pohtii.

Hän huomauttaa, että ihmiset ostavat elintarvikkeensa monenlaisten mielikuvien perusteella, niin luomuruoankin. Emäntä arvioi, että kuluttajat arvostavat esimerkiksi sitä, että luomussa ei käytetä torjunta-aineita tai väkilannoitteita.

– Ja se mielikuva myös pitää paikkansa, hän sanoo.

Teksti: Minna Nurro/Pro Luomu
Kuvat: Laura Hämäläinen

Tupalan tila on mukana Suomen luonnon päivän luomutilojen avoimet ovet -tapahtumassa lauantaina 30.8.2014 klo 12-15. Tervetuloa tutustumaan tilan kyyttökarjaan ja perinnebiotooppeihin!  Lue lisää tapahtumasta.