Luomuruoan maku tulee suoraan luonnosta, puhtaasti kasvaneista täyteläisistä raaka-aineista. Luomuelintarvikkeiden valmistuksessa sallitaan vain muutamia välttämättömiä lisäaineita, ja niidenkin käyttöä on rajoitettu.

  • Ei keinotekoisia arominvahventeita
  • Ei keinotekoisia makeutusaineita
  • Ei keinotekoisia väriaineita

Luomukasvisten ja -marjojen aito maku kehittyy niihin kasvien oman hitaan kasvurytmin seurauksena. Kasvisten pehmeä aromi tulee niiden luonnollisesta happo-sokeri-tasapainosta.ikoni36pieni

Aitoja aromeja, runsaasti ravinteita!
Tutkimusten mukaan luomukasvisten kuiva-ainepitoisuus on hieman suurempi kuin tavanomaisesti tuotettujen kasvisten: luomukasviksissa on näin ollen myös enemmän aromi- ja ravintoaineita kuin tavanomaisissa kasviksissa.

Hulppeasti hyviä rasvahappoja!
Myös luomueläintuotteiden makuun ja laatuun vaikuttavat monet eri tekijät, kuten eläinten vapaa liikkuminen sekä niiden syömä luomurehu. Esimerkiksi luomulehmien apilapitoinen rehu vaikuttaa maidon ja lihan ravintoaineisiin, ja tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että luomumaidossa olisi tavanomaista enemmän antioksidantteja. Sekä luomumaidossa että -lihassa on hieman enemmän terveydelle edullisia rasvahappoja kuin tavanomaisesti tuotetussa lihassa.

Ruokaa luonnollisestiikoni26pieni
Luomuelintarvikkeiden valmistuksessa pyritään välttämään tuotteiden liiallista prosessointia. Geenimuunneltujen ainesosien käyttö on kielletty.

  • Luomumaitoa ei homogenoida eli maidon sisältämiä rasvapalloja ei pilkota pienemmiksi.

Luomuelintarvikkeiden valmistuksessa ei saa käyttää ns. palauttamista. Palauttaminen tarkoittaa, että tuotteeseen lisätään keinotekoisesti jotain valmistusprosessissa aiemmin hävinneitä ominaisuuksia, kuten aromeja.

  • Luomumarjoista valmistetun täysmehun maku todella tulee marjoista.

Lisäaineita vain rajoitetusti
Lisäaineiden käyttöä luomuelintarvikkeiden valmistuksessa on tiukasti rajoitettu. Luomussa sallitaan vain 47 lisäainetta, joista suurin osa on peräisin luonnosta. Tavanomaisissa elintarvikkeissa saa käyttää yli 300 lisäainetta.

Luomuelintarvikkeissa ei saa käyttää lainkaan keinotekoisia aromi-, makeutus- ja väriaineita. Säilöntäaineista on sallittu vain luomulihavalmisteissa käytettävä natriumnitriittiä ja kaliumnitraattia, jotka ovat välttämättömiä elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi. Niitäkin saa luomulihavalmisteissa olla vain puolikoni21pieniet elintarvikkeissa yleensä sallitusta enimmäismäärästä. Tavanomaisten elintarvikkeiden valmistuksessa sallitaan 20 säilöntäainetta.

Luomutuotteiden valmistuksessa ei saa käyttää fosfaatteja, joita käytetään yleisesti tavanomaisissa lihavalmisteissa sitomaan vettä. Luomulihavalmisteiden lihapitoisuus onkin siksi korkeampi kuin tavanomaisten.

Käytetyt lähteet:
Evira (2009). Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet. Elintarvikkeet. Eviran ohje 18222/1.
Muukka, E. (2008). Luomun tie päiväkotiin. Luomuruokailun toteutettavuus ja ravitsemuksellinen merkitys päiväkotilapsille. Väitöskirja.Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 437.
Niemistö, M. (2012). Esiselvitys luomulihan ja tavanomaisesti tuotetun lihan laatuominaisuuksista. Lihateollisuuden tutkimuskeskus.
Butler, G., Stergiadis, S., Seal, C., Eyre, M. & Leifert, C. (2011). Fat composition of organic and conventional retail milk in northeast England. Journal of Dairy Science, Vol 94, Issue 1. pp. 24-36.
Butler, G., Nielsen, J.H., Slots, T., Seal, C., Eyre, M.D., Sanderson, R. & Leifert, C. (2008). Fatty acid and fat soluble antioxidant concentrations in milk from high and low input conventional and organic systems: seasonal variation. Journal of the Science of Food and Agriculture 88: pp. 1431-1441.
Saastamoinen, N., Jaakkola, S. & Vanhatalo, A. (2012). Luomuraakamaidon rasvahappokoostumuksen seuranta Etelä-Savossa. Teoksessa: Schulman, N. & Kauppinen, H. (toim.) Maataloustieteen Päivät 2012. Konferenssijulkaisu. Suomen maataloustieteellisen seuran julkaisuja 28. Elektroninen julkaisu.
Lairon, D. (2010). Nutritional quality and safety of organic food. A review. Agronomy for Sustainable Development, vol. 30, no. 1: pp. 33-41.