Luomuviljely perustuu luonnon kunnioittamiseen ja luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Ihmisten hyvinvointi on riippuvainen luonnon tarjoamista palveluista, joita ovat esimerkiksi puhdas juomavesi ja hengitysilma, luonnonvarat sekä viljelykasvien pölytys. Luomussa niistä pyritään pitämään erityisen hyvää huolta, jotta ne säästyisivät seuraavillekin sukupolville.ikoni42pieni

  • luonnon monimuotoisuus säilyy
  • ravinteet kiertävät
  • niukat luonnonvarat säästyvät

Luomu pitää perhoset pelloilla!
Luomupelloilla elää lähes kolmannes enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla. Luomun monipuolinen viljelykierto luo hyvät elinolot useille lajeille, ja rikasta lajikirjoa vahvistaa myös se, että luomussa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita.

Luomu säästää niukkoja luonnonvaroja
Kasvien tärkeimmät ravinteet ovat fosfori ja typpi. Keinolannoitteiden fosfori louhitaan kallioperän fosfaatista, jonka varannot riittävät arviolta 40–80 vuodeksi. Ilmakehän typpeä kasvit eivät pysty käyttämään sellaisenaan, joten lannoitetehtaissa siitä valmistetaan kasveille käyttökelpoista typpeä.

Luomukasvien tarvitsema fosfori saadaan lannoittamalla luomupeltoja karjanlannalla. Eläimet tuottavat lantaa, joka tapauksessa, joten sen ravinteiden tehokas kierrättäminen kasvien käyttöön on sekä viljelijän että luonnon etu.

Tarvitsemansa typen luomukasvit saavat ”luonnon omien typpitehtaiden” eli palkokasvien juurinystyräbakteerien avulla suoraan ilmasta. Tämän takia palkokasveja kasvatetaan luomupelloilla vuorovuosin muiden viljelykasvien kanssa. Luomuviljely säästää jopa 50 % energiaa tavanomaiseen tuotantoon verrattuna, koska energiaa ei kulu keinolannoitteiden eikä kemiallisten torjunta-aineiden valmistukseen.

Monimuotoisuus varmistaa tulevaisuutta
Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti auttaa sekä luontoa laajemmin että yksittäistä eliölajia selviämään hengissä erilaisissa poikkeusoloissa, kuten kuivuuden tai taudin uhatessa. Monimuotoisuuden väheneminen on haitallista, sillä se merkitsee sitä, että kasvi- ja eläinlajien kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin heikentyy.

Suomalaisessa maatalousmaisemassa elävistä kasvi- ja eläinlajeista 400 on uhanalaisia: niistä suuri osa on perhosia, kovakuoriaisia ja pistiäisiä. Suurin syy lajien uhanalaistumiseen on se, että karjan laiduntaminen on vähentynyt.

Tutkimusten mukaan luomupelloilla ja niiden pientareilla elää enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla.

  • Esimerkiksi suomalaisella luomupellolla on keskimäärin 24 kasvilajia per neliömetri, kun tavanomaisesti viljellyillä pellolla luku on keskimäärin 16.
  • Myös päiväperhosia ja muita hyönteisiä on todettu lentelevän luomupelloilla useampia lajeja ja lukumääräisesti enemmän kuin tavanomaisesti viljellyillä.

Kohti kestävämpää ruoantuotantoa!
Maatalous kuormittaa vesistöjä ravinteilla, etenkin typellä ja fosforilla. Jos pellolle tuodaan jatkuvasti lisää ravinteita keinolannoitteissa, kasvit eivät pysty hyödyntämään niitä kokonaan, vaan osa ravinteista kulkeutuu vesistöihin rehevöittäen järviä ja Itämerta.

Fosfori- ja öljyvarojen hupeneminen nostaa niiden hintoja ja vaikuttaa näin ratkaisevasti siihen miten maataloutta harjoitetaan.

Luomussa testattuja tuotantomenetelmiä siirrytään käyttämään yhä enemmän myös tavanomaisessa maataloustuotannossa. Luomu on siis edelläkävijän asemassa, kun ruoantuotantoa kehitetään kestävämmälle pohjalle.

Lähteinä käytetty:
Luonnontila.fi. Sivusto on suomalaisten ympäristöalan tutkimuslaitosten, viranomaistahojen ja kansalaisjärjestöjen yhdessä kehittämä ja ylläpitämä luonnon monimuotoisuuden tilan ja kehityksen tiedonvälitysjärjestelmä.